Saavutettu etu

Hallituksen viimeaikainen päätös nostaa eläkeikää kahdella vuodella on saanut yhteiskunnan takajaloilleen. Tämä heijastelee hyvin AY-liikkeiden kansan mieliin takomaa ajatusta siitä ettei jo saavutetuista eduista luovuta vaikka mikä olisi. Tämä taktiikka on varmasti ollut paikallaan talvisodan aikoihin kun taisteltiin maa-alueista ja itsenäisyydestä mutta on hyvin vaikea ymmärtää sen soveltamisen mielekkyyttä tämän päivän Suomessa.

Suomen vanhuuseläkkeen alkamisikä on ollut eurooppalaisittain varsin alhainen, useimmissa muissa EU-maissa se on 65 vuotta ja esim. Saksassa se nousee 65 vuodesta 67 vuoteen. Olemmeko me suomalaiset sitten niin sairasta ja huonokuntoista kansaa ettemme jaksa enää 60 ikävuoden jälkeen muuta kuin kiikkua keinutuolissa ja silitellä kissaa? Osa meistä varmaan onkin, osa ei tule ikinä saavuttamaan edes tuota 63 vuoden ikäpyykkiä, kiitos maamme humalahakuiseen juomiseen kannustavan alkoholipolitiikan. Tästä huolimatta suurin osa suomalaisista elää vielä kymmeniä vuosia tuon maagisen 65 vuoden rajan jälkeen. Miksi siis heidät pitäisi päästää yhä varhaisemmassa vaiheessa keinutuoliin kiikkumaan? Koska kyseessä on saavutettu etu.

Vaikeina taloudellisina aikoina yrityksillä on valikoimissaan melko rajallinen määrä keinoja ylläpitää toimintaa. Esimerkiksi Virossa moni yritys on toiminnan lopettamisen, sen toiseen maahan siirtämisen tai henkilöstön irtisanomisen sijaan laskenut koko henkilökunnan palkkoja. Tämä on nyky-Suomessa ehdotuksenakin niin iso asia ettei sitä voi edes ääneen sanoa. Onhan kyseessä saavutettu etu. Yrityksen näkökulmastahan kyse on win-win tilanteen luomisesta, yritys pystyy jatkamaan toimintaansa ja henkilökunta tulee paremmin toimeen hieman leikatulla palkalla kuin esim. työttömyystuella. Kirjallisella sopimuksella varmistetaan että kun ennalta sovittu määräaika umpeutuu, palautuvat palkat taas lamaa edeltävälle tasolle. Näin ehkäistään tehokkaasti työttömyyttä ja siitä seuraavaa kurjistumista.

Edelläkuvattu tilanne ei voisi koskaan syntyä Suomessa, siitä pitävät AY-liikkeet tehokkaasti huolta. Jos yritys ei pärjää sillä kulurakenteella mikä sillä tällä hetkellä on täytyy sen muuttaa pois Suomesta tai lopettaa toiminta kokonaan. Palkkoihin ja muihin etuihin ei kosketa, ennemmin mennään kortistoon. Lopputuloksena pidemmällä aikavälillä tarkasteltuna on Suomi jossa on pelkästään töissäkäyviä, hyvin toimeentulevia mutta loppuunkuluneita ja sairaita ihmisiä sekä työttömiä sosiaalietuuksien varassa eläviä ihmisiä jotka ovat jo vieraantuneet työmarkkinoista ja joiden työllistyminen on lähinnä tukityöpaikkojen varassa.

Nyt on aika nousta poteroista ja hylätä ne periaatteet jotka kuuluvat historiaan, neuvottelupöydässä on voitava välillä joustaa myös toiseen suuntaan. Eläkeiän nosto on tarpeen jotta eläkeiläisille voidaan maksaa tulevaisuudessakin eläkettä, jonkunhan nekin rahat on ensin tienattava.

Yhteiskunnan vihollinen numero yksi?

Viime aikoina olemme saaneet seurata mediassa vellonutta keskustelua nuuskasta ja sen mahdollisesta täyskiellosta Suomessa. Nuuskan myyntihän on ollut Suomessa kiellettyä jo vuodesta 1995, omaan käyttöön sitä on saanut tuoda Ruotsista ja laivoilta. Täyskielto tarkoittaisi käytännössä nuuskan hallussapidon ja käytön kriminalisointia.

Minun on vaikea ymmärtää logiikkaa tämän ehdotuksen taustalla. Suomessa päivittäin nuuskaa käyttää 1,3% miehistä ja 0,6% naisista (Tilastokeskus 2002) mutta tupakoivien osuus väestöstä sitävastoin on 26% miehistä ja 17% naisista. Tupakointi aiheuttaa todistetusti sydän- ja hengityselinsairauksia (esim. keuhkosyöpää) mutta Suomessa käytettävän ruotsalaisen nuuskan yhteyttä syöpäsairauksiin ei ole vielä pystytty todentamaan. Aiheesta on tehty varsin laajoja tutkimuksia, mm. Ruotsissa seurattiin 279 897 rakennustyöläisen nuuskankäyttöä 25 vuoden ajan.

On tietysti hienoa että kansanterveydestä ollaan huolissaan mutta pelkästään iltapäivälehtien lööppejä tarkastelemalla herää kysymys siitä onko nuuska nimenomaan suurin uhka suomalaisten terveydelle? Nuoria tyttöjä kuolee sammuneina lumihankeen, koulukiusatut tekevät joukkomurhia ja nuorison painoindeksi nousee. Väistämättä tulee sellainen olo että nyt on löydetty sellainen kohde jonka kieltämisestä ei seuranne suurta kansannousua mutta päättäjät voivat paukutella henkseleitään että tulipa tehtyä hyvä työ!

Jos laskettaisiin paljonko valtio on menettänyt verotuloja nuuskan myynnin siirryttyä maamme rajojen ulkopuolelle ja verrattaisiin sitä summaan joka olisi käytetty nuuskasta aiheutuneiden sairauksien hoitoon voitaisiin todeta että verrattuna tupakkaan tai alkoholiin nuuska ei todellakaan ole suurin riski kansanterveydelle. Sillä on myös välillisiä vaikutuksia kansantalouteen; kun nuuskan myynti Ahvenanmaalle rekisteröidyillä matkustaja-aluksilla kiellettiin täytyi varustamojen siirtää aluksensa Ruotsin rekisteriin voidakseen jatkossakin palvella matkustajiaan. Tämän seurauksena aluksilla työskentelevät siirtyivät Suomen työmarkkinoilta Ruotsiin töihin.

Taaksepäin on turha haikailla, nuuskaa ei saada Suomessa enää myyntiin mutta sietäisi pohtia onko yhteiskunnassamme muita kehittämistä kaipaavia kohteita? Voisin luetella tässä muutaman: nuorten mielenterveyshoito, nuorten alkoholinkäytön hillitseminen.. listaa voisi jatkaa loputtomiin.

Lopuksi sanottakoon vielä etten itse käytä nuuskaa enkä suosittele minkään päihteen tai tupakkatuotteen käyttöä kenellekään, mutta säilyköön päätösvalta käyttämisen ja käyttämättömyyden suhteen meillä kansalaisilla.